Keilailu taukoni on ohi! Viime torstaina kokeilin keilaamista ensimmäistä kertaa, ja silloin se oli vielä tosi varovaista. Loppuviikosta sitten keilasin joka päivä vähän ja tuntuma kyllä parani koko ajan. En silti uskaltanut vielä kisata, sillä valmistautumisleirin ohjelma oli melko tiukka ja keilailua oli kokonaisuudessaa tosi paljon.
Tänään kävin jälkitarkastuksessa ja lääkärin mielestä toipuminen on tapahtunut ihan hyvin. Käsi on kuitenkin edelleen hieman arka, joten sain ohjeeksi pitää vielä harjoitus- ja kilpailumäärän noin 50-75 prosentissa normaalista määrästä. Millään en kyllä malttaisi odotella, kun rutiinia pitäisi tästä eteenpäin vain saada varmemmanksi.
Kesä oli ja meni, vaikka helteitä vielä riiittääkin. Olen silti tosi iloinen, että saan palata tavallaan normaalimpaan arkeen. Koko kesä meni pääosin treenatessa, vaikka keilaamista itsessään tuli melko vähän. Varmasti vähemmän kuin koskaan aiemmin. Koko viime kausi oli muutenkin niin rikkonainen, että huomaan kaipaavani tiivimpää tahtia.
Opintojen osalta ensi viikolla alkaakin jo ensimmäinen opetusperiodi ja minulle se tarkoittaa sitä, että pääsen aloittamaan ensimmäistä oikeaa tutkielmaani yliopistossa. Aloitan siis proseminaarin, jossa kirjoitetaan kandia. Jännittävää.
Viime viikkoina on tapahtunut niin paljon ja päivät ovat olleet pitkiä, etten ole enää varma pysynkö kohta itsekään enää mukana. Hauskaa on kuitenkin ollut ja olen nauttinut joka hetkestä. Niin keilailun parissa, kuin tuutoroinnissakin. On kivaa, että tulee syksy.
Syksy on innostuksen aikaa. Inspiroikaa muita ja inspiroitukaa.
