Miksi keilaajia testataan?

Syyskuu on se aika vuodesta kun keilailun maajoukkueryhmäläisiä testataan. Ai että keilaajia testataan? Miksi ihmeessä ja miten?

Maajoukkueryhmät leireilivät jälleen Kuortaneella vuotuisen testileirin merkeissä 12.-13.9.2015. Keilailu on urheilua, ja jotta toiminta olisi urheilullisempaa, maajoukkueryhmien valintaan on alettu käyttää erilaisia testejä.

Aiemmin vastaavaan leiriin ovat kuuluneet ainoastaan kuntotestit ja keilailua on vain harjoiteltu, mutta viime syksynä ohjelmaan tulivat ensi kertaa myös lajin pelitaitotestit. Testiin kuuluu kaksi osaa, paikkotesti ja pelitaito-osio. Paikkotestissä suoritetaan 100 yhden keilan paikkoa. Paikattavia keiloja on 6 kappaletta, ja niitä paikataan vuorotellen kaavion mukaan, joka kertoo, mikä keila seuraavaksi tulee paikata.

Pelitaito-osio jakautuu kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä tehtävänä on saada taskuosuma breikissä olevan portin läpi. Suorituksia on 18. Toisessa vaiheessa tehdään 3 x 12 suoritusta, joista ensimmäiset alhaalta riman 9 alapuolelta ja portin läpi, seuraavat keskeltä rimojen 9-17 välistä ja portin läpi sekä viimeinen setti ylhäältä riman 17 yläpuolelta ja portin läpi. Edelleen tavoitteena taskuosuma. Viimeisessä vaiheessa tehdään myös 3 x 12 suoritusta "loftausta". Loftaus tarkoittaa sitä, että palloa heitetään pidemmälle rataan, eikä jätetä sitä heti viivalle. Testissä on kolme eri pituutta, joihin pallo täytyy kohdistaa. Kauimmainen niistä on 2,5-3 metriä. Lisäksi vaaditaan portin läpi taskuosuma. Ensimmäisessä vaiheessa portin leveys on 4 rimaa, ja kahdessa viimeisessä 5.

Testin läpäiseminen hyvin tuloksin vaatii erityisesti tarkkuutta, hyvää suorituksen toistamista sekä pallon liikkeen kontroillointia. Allekirjoittaneen pelitaitotestit menivät olosuhteisiin nähden hyvin, mutta tekemisen taso ei ole vielä riittävän korkealla ja kesän vähäisen tekemisen huomasi.

Kuntotestiosioon kuuluu tällä hetkellä melkoinen määrä erilaisia suorituksia. Ne jakautuvat kolmeen osaan: kenttätesteihin, valmennuskeskuksen puolella tehtäviin voimatesteihin ja polkupyöräergometritestiin. Kenttätesteihin kuuluvat istumaannousut, yhden jalan kyykyt ja pystypunnerrukset viiden kilon käsipainoilla. Voimatesteissä testataan ponnistusvoimaa hyppytestillä, puristusvoimaa sekä vatsa- ja selkälihasten voimaa. Lisäksi teimme tällä leirillä ensimmäistä kertaa 20 metrin juoksun lentävällä lähdöllä. Pyöräergo on sitten asia erikseen. Siinä testataan hapenottokykyä ja sisua, sillä testissä on tarkoitus päästä "tappiin asti" eli mahdollisimman lähelle maksimisykettä.

Odotin leiriltä erityisesti näitä fyysisen kunnon testejä, sillä halusin nähdä, miten olen kehittynyt kesän peruskuntokauden jälkeen. Tarkempaa palautetta testituloksista en ole vielä saanut, mutta luulisin, että kaikki tulokset parantuivat. Silti edelleenkin huomasin tiettyjä juttuja, joihin täytyy jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Esimerkiksi yhden jalan kyykyissä toisen jalan hallinta oli selvästi heikompi.

Kaiken tämän lisäksi vielä yksi uusi testimuoto tuli käyttöön tällä leirillä. Maajoukkueryhmän psykologi teetti meille personaallisuuden profiloinnin eli eräänlaisen psyykkisen testin. Kyseessä oli lomaketesti, jossa piti vastata erilaisiin väittämiin totta tai väärin.  Profiloinnin avulla selvitetään urheilijalle luontaisia ominaisuuksia, ja näitä tietoja pyritään hyödyntämään esimerkiksi joukkueiden roolittamisessa.

Testit ovat sitä varten, että urheilija oppisi tuntemaan itsensä paremmin. Jokaisen tavoitteellisen urheilijan ja ihan tavallisen ihmisenkin täytyy saada välillä tietää, missä hän on hyvä ja missä taas on parantamisen varaa. Ennen inhosin testejä, enkä voinut ymmärtää miksi sellaiset täytyy tehdä. Jonakin vuonna olin jopa pois leiriltä, koska ajatus testeistä toi paineita ja ahdisti. Nyt kun olen oppinut kääntämään ajatteluani positiivisempaan suuntaan, olen oppinut suhtautumaan testaukseen paremmin.

Omia tuloksia ei voi verrata kenenkään kanssa,(vaikka se kamalan paljon houkuttelisi), sillä jokaisella urheilijalla on omat lähtökohtansa. Tärkeää on seurata omaa kehittymistä ja ottaa siitä oppia. Odottelenkin malttamattomana valmentajien palautetta. 

Endorfiinikänni

Wuppiduu, nyt lähti näköjään se kuuluisa "runosuoni" kukkimaan. Torstaina riitti vielä facebook-päivitys, mutta nyt on jo pakko sanoa vähän enemmän. Liikunnan ilosta ja asioiden uudelleen löytämisestä.

Torstaina kävin testaamassa yliopistoliikunnan Keskivartalo ja venyttely- sekä DanceFit-tunteja. Olipas hauskaa päästä pitkästä aikaa jammailemaan. Keskivartalotunnilla vatsalihakset todellakin löytyivät, tanssiessa liike ja musiikki täyttivät mielen. Kaiken lisäksi törmäsin opiskelukaveriini ja saimme nauttia tunneista yhdessä. Huolet unohtuivat ja olin täynnä positiivista energiaa tuntien jälkeen.

Tästä kokemuksesta innostuneena päätin lopettaa useamman vuoden kestäneen tauon Zumba-tunneista. Kun laji silloin yläaste- ja lukioaikoinani tuli muotiin, hurahdin täysin. Liikkeet olivat pääosin helppoja, joten koin tunneilla usein onnistumisen tunteita. Piti vaan antaa fiiliksen viedä ja irrotella oikein kunnolla. Hiki tuli ja suupielet nousivat korkealla korvien yläpuolelle.

Saman fiiliksen sain kokea tänään. Zumban vetovoimassa on kuitenkin yksi äärimmäisen tärkeä tekijä. OHJAAJA. Hyvä ohjaaja on pirteä ja humoristinen eläytyjä, joka päästelee ihmeellisiä äännähdyksiä ja irvistelee jumppaajille. Hyvä ohjaaja on persoona, joka antaa itsestään lähes kaiken tunnilla. Äsken tuli kyllä sellaiset endorfiinikännit että terve vaan. Tällaiselta liikunnan pitää tuntua. Nämä ovat nyt juuri niitä elämän pieniä iloja.

Endorfiinikännin resepti:

ryhmäliikuntatunti esim. zumba tai muu tanssitunti

tarpeeksi helpot (mutta kuitenkin hieman haastavat) liikkeet

huippuohjaaja 

svengaava hyvänmielen musiikki

Hyppää mukaan tunnille, vapaudu liikkeen vietäväksi ja hymyile!

Erilaiset liikunta- ja treeni-innostukseni vähän vaihtelevat kausittain. On mahtavaa löytää uusia mielenkiintoisia lajeja, mutta huippua on myös palata vanhaan ja hyväksi todettuun. "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää." Olen joskus kuullut sanottavan. Vaikka kesällä yksin treenaaminen ja salilla pumppaaminen sai aikaan hyvän olon ja mielen, täytyy todeta, että olen pohjimmiltani ryhmäliikkuja. Ryhmästä saa voimaa, lisätsemppiä ja energiaa ja tunti tulee vedettyä täysillä. Myöskin kevään toiminnallisen harjoittelun innostuksen jälkeen huomasin, kuinka kaipasinkaan tanssia elämääni. 

Tästä on kiva lähteä hyvällä mielellä uuteen viikkoon!