Naps

Hyppään tankoon ja puristan sitä kaikin voimin. Yritän päästä mahdollisimman hitaasti alas, jotta oikeat lihakset tekisivät töitä. Kaksi ensimmäistä sarjaa menee yllättävän hyvin. Kolmaskin vielä sujuu. Aloitan neljännen sarjan. Yksi. Kaksi. Kolme. Nel...NAPS.

Viime sunnuntaina menin salille. Aloitin ihan rauhassa alkulämmittelyllä ja siinä kohtaa tuntui vielä ihan hyvältä lähteä tekemään treeniä. Ohjelmassa siis yläkroppa-päivä ja päivän pääliike leuaveto. Leuat ei vielä mene puhtaasti, joten negatiivisina (hyppään ylös ja jarrutan alas) tein. Noh, alkulämpän jälkeen oli edelleen hyvä fiilis ja aloitin sarjat 5x5. Neljännessä sarjassa tuli sitten kohtalon hetki ja alas tullessa oikeassa kyynärpäässä napsahti.

Tunnustelin siinä hetken, kipu helpotti ja siirryin jatkamaan treeniä muista liikkeistä. Seuraavana päivänä menin keilaamaan, enkä uskaltanut heittää kuin pari heittoa. Sen jälkeen kipu tuli takaisin ja paheni. Tiistaina kävin lääkärissä ja keskiviikkona magneettikuvassa. Kävi ilmi, että hauiksen kiinnityskohdan jänteessä on pieni vaurio ja turvotusta. Huh huh. Epäilys nimittäin oli, että jänne voisi olla poikki ja että joutuisin leikkaukseen.

MM-kilpailuihin valmistautumisen kannalta pieni takaisku, mutta säikäytti todella, että menikö tässä nyt koko kausi pilalle. Onneksi vamma ei ollutkaan niin paha. Keilailutaukoa pari kolme viikkoa. Kisakautta en ehtinyt aloittaa, joten radoille paluuta odotan innolla.  

Peruskuntokauden oli tarkoitus kestää elokuun puoleen väliin, mutta täytyy nyt jatkaa sinne asti ilman käsiä ja hieman rauhallisemmin. Hieman turhauttavaa, koska treenin painotus tosiaan oli yläkropassa. En voi treenata leuanvetoa, en voi punnertaa, en voi edes roikkua. Mutta voin juosta, kyykätä, venytellä, hieman joogata ja vaikka mielikuvaharjoitella.

Noh, jospa sitä oppisi vihdoin arvostamaan lihashuoltoa ja palautumista ja ymmärtäisi sen merkityksen. Joku syy sillekin on, että näin kävi. Jos ei koskaan yritä, niin ei saavuta mitään. Koskaan ei vaan voi tietää mitä tapahtuu. Maailma voi muuttua hetkessä. Loukkaantumiset kuuluvat urheilijan elämään, harva välttyy niiltä täysin.

Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan ja mutkia tulee matkaan. Jotenkin on tuntunut siltä, että MM-reissuun on vielä paljon aikaa. Oikeasti joulukuu tulee tosi nopeasti. Ei kai tässä muuta voi kuin antaa sen tulla.

Nyt yritän vielä nauttia kesästä sen minkä voin!

Kuin lapsi lelukaupassa

Kun keilaaja menee ostamaan uusia keilapalloja, on fiilis kutakuinkin sama kuin lapsella lelukaupassa. Ainakin minulla. Innostus uudesta välineestä lisää treenimotivaatiota, uutta palloa täytyy päästä heti kokeilemaan. Kyllä, keilailu on nykyisin välineurheilua. Edellisellä vuosituhannella saattoi pärjätä oikein hyvin yhdellä pallolla, mutta 2000-luvulla pallojen tuotannon, pallojen materiaalien, rataöljyjen ja ratamateriaalien muutosten vuoksi kilpakeilaaja tarvitsee niitä enemmän.

Palloni hankin Sport Bowling Finlandilta. http://www.sportbowlingfinland.fi/

Keskiviikkona kävin itse päivittämässä settini ihan kokonaan uusiksi, sillä vaihdon painavampaan palloon. "Lasten pallot" (kuten maajoukkuevalmentaja sanoi) eli 14 (6,4 kg) paunaiset saivat lentää romukoppaan ja tilalle siis pykälän verran painavammat 15 paunaiset (6,8 kg). Painoa tuli lisää huikeat 400 grammaa. Ei kuulosta ehkä kovin paljolta, mutta tällaista pientä tyttöä muutos hieman kauhistutti etukäteen. Nyt se on kuitenkin tehty, eikä paluuta vanhaan enää ole. Ensimmäisten kokeilujen perusteella vaikuttaa siltä, että selviän tästä ehjin nahoin enkä pian luultavasti edes huomaa eroa. 


Mukaan tarttui neljä uutta palloa sekä muovi eli paikkopallo. Kolme niistä ovat samoja palloja, joita minulla on ollut aiemmin, koska miksi vaihtaa hyväksi havaittuja välineitä. Setissä on tällä hetkellä siis:
Storm Marvel pearl
Storm Crux pearl
Columbia300 Freeze
Roto Grip Unhinged
Hammer Amp (tehtiin aiemmin kokeilupalloksi)
ja Eboniten muovi

Lahdessa käydessäni sain ihan positiivista palautetta siitä, miltä heittoni näytti. Kesätauko vielä näkyy ja pallon paino vaikuttaa hetken aikaa suoritukseen ihan varmasti. Peruskuntokausi kuitenkin jatkuu vielä elokuun puoleen väliin asti, että saan voimatason riittäväksi tukemaan muutosta. Silti tekisi vähän mieli jo kilpailemaan... Aika näyttää, kuinka käy.

Kesätreenejä

Kesä ja keilaajan peruskuntokausi. Tuntuu, että tällä hetkellä kiinnostaa enemmän muu treenaaminen kuin keilailu. Reilu kuukausi sitten tein ehdottomasti yhden elämäni parhaista päätöksistä: aloitin yhteistyön personal trainerin kanssa. Selvät tavoitteet ja sellainen henkilö, joka neuvoo ja potkii eteenpäin, saivat motivaation kasvamaan nopeasti. Jokaisen täytyy löytää oma tapansa liikkua. Urheilussa mukavuusalueelta täytyy tietenkin poistua, mutta mielestäni sen voi tehdä mielenkiintoisemmaksi.

Ennen salilla käyminen tuntui pakkopullalta ja enkä saanut siitä kunnolla tehoja irti. Ympäristön vaihdos ja uusi sali toivat paljon lisää motivaatiota. Esittelen sitä ehkä täällä myöhemmin. Olen ihan hurahtanut kehonpainoharjoitteluun. Ihan uskomatonta miten monipuolisesti omaa kehoa voi käyttää ja mitä kaikkia voikaan oppia. Esimerkiki erilaisia punnerruksia löytyy vaikka millä mitalla.  Voimatreeneihin kuuluu silti edelleen myös lisäpainoilla tehtäviä liikkeitä, kuten kyykkyjä, maastavetoja ja kahvakuulaliikkeitä. Pelkillä laitteilla ja painoilla pumppaamiseen en varmaan koskaan palaa, koska se ei vaan toiminut.

 

Omaan ohjelmaan kuuluu tällä hetkellä salitreeniä, lenkkeilyä, intervalleja, joogaa sekä muuta huoltavaa liikuntaa. Painotus on yläkropan ja käsien vahvistamisessa, mutta ohjelma on silti erittäin kokonaisvaltainen ja kuormittaa koko kehoa.

Onneksi on kesä ja treenejä voi tehdä myös ulkona! Pelkästään neljän seinän sisällä ei tarvitse päiviään viettää, kun käyttää vähän mielikuvitusta. Kivoja treenipaikkoja löytyy ulkoa paljon, kunhan vain uskaltautuu hyödyntämään niitä. Melkein missä vaan voi treenata!  

Suppailu eli Stand Up Paddling on ihanaa. Tänään pääsin toista kertaa elämässäni sup-laudalle ja olen ihan myyty. Se on rentoa ja mukavaa, eikä edes tunnu treeniltä. Suosittelen kaikkia lämpimästi kokeilemaan. Heh, Aurajoki ei tosin ole ehkä ihan paras paikka, mutta vettähän sekin vain on!

Halu uusien temppujen oppimiseen on kova. Ne motivoivat yrittämään uudestaan ja uudestaan, ja samalla kun oppii, niin kehittää myös kehonhallintaa. Tämä hartiaseisonta alkaa jo melko hyvin sujua, mutta siitä on vielä matkaa päällä- ja käsilläseisontaan!