Naps

Hyppään tankoon ja puristan sitä kaikin voimin. Yritän päästä mahdollisimman hitaasti alas, jotta oikeat lihakset tekisivät töitä. Kaksi ensimmäistä sarjaa menee yllättävän hyvin. Kolmaskin vielä sujuu. Aloitan neljännen sarjan. Yksi. Kaksi. Kolme. Nel...NAPS.

Viime sunnuntaina menin salille. Aloitin ihan rauhassa alkulämmittelyllä ja siinä kohtaa tuntui vielä ihan hyvältä lähteä tekemään treeniä. Ohjelmassa siis yläkroppa-päivä ja päivän pääliike leuaveto. Leuat ei vielä mene puhtaasti, joten negatiivisina (hyppään ylös ja jarrutan alas) tein. Noh, alkulämpän jälkeen oli edelleen hyvä fiilis ja aloitin sarjat 5x5. Neljännessä sarjassa tuli sitten kohtalon hetki ja alas tullessa oikeassa kyynärpäässä napsahti.

Tunnustelin siinä hetken, kipu helpotti ja siirryin jatkamaan treeniä muista liikkeistä. Seuraavana päivänä menin keilaamaan, enkä uskaltanut heittää kuin pari heittoa. Sen jälkeen kipu tuli takaisin ja paheni. Tiistaina kävin lääkärissä ja keskiviikkona magneettikuvassa. Kävi ilmi, että hauiksen kiinnityskohdan jänteessä on pieni vaurio ja turvotusta. Huh huh. Epäilys nimittäin oli, että jänne voisi olla poikki ja että joutuisin leikkaukseen.

MM-kilpailuihin valmistautumisen kannalta pieni takaisku, mutta säikäytti todella, että menikö tässä nyt koko kausi pilalle. Onneksi vamma ei ollutkaan niin paha. Keilailutaukoa pari kolme viikkoa. Kisakautta en ehtinyt aloittaa, joten radoille paluuta odotan innolla.  

Peruskuntokauden oli tarkoitus kestää elokuun puoleen väliin, mutta täytyy nyt jatkaa sinne asti ilman käsiä ja hieman rauhallisemmin. Hieman turhauttavaa, koska treenin painotus tosiaan oli yläkropassa. En voi treenata leuanvetoa, en voi punnertaa, en voi edes roikkua. Mutta voin juosta, kyykätä, venytellä, hieman joogata ja vaikka mielikuvaharjoitella.

Noh, jospa sitä oppisi vihdoin arvostamaan lihashuoltoa ja palautumista ja ymmärtäisi sen merkityksen. Joku syy sillekin on, että näin kävi. Jos ei koskaan yritä, niin ei saavuta mitään. Koskaan ei vaan voi tietää mitä tapahtuu. Maailma voi muuttua hetkessä. Loukkaantumiset kuuluvat urheilijan elämään, harva välttyy niiltä täysin.

Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan ja mutkia tulee matkaan. Jotenkin on tuntunut siltä, että MM-reissuun on vielä paljon aikaa. Oikeasti joulukuu tulee tosi nopeasti. Ei kai tässä muuta voi kuin antaa sen tulla.

Nyt yritän vielä nauttia kesästä sen minkä voin!