Miksi keilaajia testataan?

Syyskuu on se aika vuodesta kun keilailun maajoukkueryhmäläisiä testataan. Ai että keilaajia testataan? Miksi ihmeessä ja miten?

Maajoukkueryhmät leireilivät jälleen Kuortaneella vuotuisen testileirin merkeissä 12.-13.9.2015. Keilailu on urheilua, ja jotta toiminta olisi urheilullisempaa, maajoukkueryhmien valintaan on alettu käyttää erilaisia testejä.

Aiemmin vastaavaan leiriin ovat kuuluneet ainoastaan kuntotestit ja keilailua on vain harjoiteltu, mutta viime syksynä ohjelmaan tulivat ensi kertaa myös lajin pelitaitotestit. Testiin kuuluu kaksi osaa, paikkotesti ja pelitaito-osio. Paikkotestissä suoritetaan 100 yhden keilan paikkoa. Paikattavia keiloja on 6 kappaletta, ja niitä paikataan vuorotellen kaavion mukaan, joka kertoo, mikä keila seuraavaksi tulee paikata.

Pelitaito-osio jakautuu kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä tehtävänä on saada taskuosuma breikissä olevan portin läpi. Suorituksia on 18. Toisessa vaiheessa tehdään 3 x 12 suoritusta, joista ensimmäiset alhaalta riman 9 alapuolelta ja portin läpi, seuraavat keskeltä rimojen 9-17 välistä ja portin läpi sekä viimeinen setti ylhäältä riman 17 yläpuolelta ja portin läpi. Edelleen tavoitteena taskuosuma. Viimeisessä vaiheessa tehdään myös 3 x 12 suoritusta "loftausta". Loftaus tarkoittaa sitä, että palloa heitetään pidemmälle rataan, eikä jätetä sitä heti viivalle. Testissä on kolme eri pituutta, joihin pallo täytyy kohdistaa. Kauimmainen niistä on 2,5-3 metriä. Lisäksi vaaditaan portin läpi taskuosuma. Ensimmäisessä vaiheessa portin leveys on 4 rimaa, ja kahdessa viimeisessä 5.

Testin läpäiseminen hyvin tuloksin vaatii erityisesti tarkkuutta, hyvää suorituksen toistamista sekä pallon liikkeen kontroillointia. Allekirjoittaneen pelitaitotestit menivät olosuhteisiin nähden hyvin, mutta tekemisen taso ei ole vielä riittävän korkealla ja kesän vähäisen tekemisen huomasi.

Kuntotestiosioon kuuluu tällä hetkellä melkoinen määrä erilaisia suorituksia. Ne jakautuvat kolmeen osaan: kenttätesteihin, valmennuskeskuksen puolella tehtäviin voimatesteihin ja polkupyöräergometritestiin. Kenttätesteihin kuuluvat istumaannousut, yhden jalan kyykyt ja pystypunnerrukset viiden kilon käsipainoilla. Voimatesteissä testataan ponnistusvoimaa hyppytestillä, puristusvoimaa sekä vatsa- ja selkälihasten voimaa. Lisäksi teimme tällä leirillä ensimmäistä kertaa 20 metrin juoksun lentävällä lähdöllä. Pyöräergo on sitten asia erikseen. Siinä testataan hapenottokykyä ja sisua, sillä testissä on tarkoitus päästä "tappiin asti" eli mahdollisimman lähelle maksimisykettä.

Odotin leiriltä erityisesti näitä fyysisen kunnon testejä, sillä halusin nähdä, miten olen kehittynyt kesän peruskuntokauden jälkeen. Tarkempaa palautetta testituloksista en ole vielä saanut, mutta luulisin, että kaikki tulokset parantuivat. Silti edelleenkin huomasin tiettyjä juttuja, joihin täytyy jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Esimerkiksi yhden jalan kyykyissä toisen jalan hallinta oli selvästi heikompi.

Kaiken tämän lisäksi vielä yksi uusi testimuoto tuli käyttöön tällä leirillä. Maajoukkueryhmän psykologi teetti meille personaallisuuden profiloinnin eli eräänlaisen psyykkisen testin. Kyseessä oli lomaketesti, jossa piti vastata erilaisiin väittämiin totta tai väärin.  Profiloinnin avulla selvitetään urheilijalle luontaisia ominaisuuksia, ja näitä tietoja pyritään hyödyntämään esimerkiksi joukkueiden roolittamisessa.

Testit ovat sitä varten, että urheilija oppisi tuntemaan itsensä paremmin. Jokaisen tavoitteellisen urheilijan ja ihan tavallisen ihmisenkin täytyy saada välillä tietää, missä hän on hyvä ja missä taas on parantamisen varaa. Ennen inhosin testejä, enkä voinut ymmärtää miksi sellaiset täytyy tehdä. Jonakin vuonna olin jopa pois leiriltä, koska ajatus testeistä toi paineita ja ahdisti. Nyt kun olen oppinut kääntämään ajatteluani positiivisempaan suuntaan, olen oppinut suhtautumaan testaukseen paremmin.

Omia tuloksia ei voi verrata kenenkään kanssa,(vaikka se kamalan paljon houkuttelisi), sillä jokaisella urheilijalla on omat lähtökohtansa. Tärkeää on seurata omaa kehittymistä ja ottaa siitä oppia. Odottelenkin malttamattomana valmentajien palautetta. 

Endorfiinikänni

Wuppiduu, nyt lähti näköjään se kuuluisa "runosuoni" kukkimaan. Torstaina riitti vielä facebook-päivitys, mutta nyt on jo pakko sanoa vähän enemmän. Liikunnan ilosta ja asioiden uudelleen löytämisestä.

Torstaina kävin testaamassa yliopistoliikunnan Keskivartalo ja venyttely- sekä DanceFit-tunteja. Olipas hauskaa päästä pitkästä aikaa jammailemaan. Keskivartalotunnilla vatsalihakset todellakin löytyivät, tanssiessa liike ja musiikki täyttivät mielen. Kaiken lisäksi törmäsin opiskelukaveriini ja saimme nauttia tunneista yhdessä. Huolet unohtuivat ja olin täynnä positiivista energiaa tuntien jälkeen.

Tästä kokemuksesta innostuneena päätin lopettaa useamman vuoden kestäneen tauon Zumba-tunneista. Kun laji silloin yläaste- ja lukioaikoinani tuli muotiin, hurahdin täysin. Liikkeet olivat pääosin helppoja, joten koin tunneilla usein onnistumisen tunteita. Piti vaan antaa fiiliksen viedä ja irrotella oikein kunnolla. Hiki tuli ja suupielet nousivat korkealla korvien yläpuolelle.

Saman fiiliksen sain kokea tänään. Zumban vetovoimassa on kuitenkin yksi äärimmäisen tärkeä tekijä. OHJAAJA. Hyvä ohjaaja on pirteä ja humoristinen eläytyjä, joka päästelee ihmeellisiä äännähdyksiä ja irvistelee jumppaajille. Hyvä ohjaaja on persoona, joka antaa itsestään lähes kaiken tunnilla. Äsken tuli kyllä sellaiset endorfiinikännit että terve vaan. Tällaiselta liikunnan pitää tuntua. Nämä ovat nyt juuri niitä elämän pieniä iloja.

Endorfiinikännin resepti:

ryhmäliikuntatunti esim. zumba tai muu tanssitunti

tarpeeksi helpot (mutta kuitenkin hieman haastavat) liikkeet

huippuohjaaja 

svengaava hyvänmielen musiikki

Hyppää mukaan tunnille, vapaudu liikkeen vietäväksi ja hymyile!

Erilaiset liikunta- ja treeni-innostukseni vähän vaihtelevat kausittain. On mahtavaa löytää uusia mielenkiintoisia lajeja, mutta huippua on myös palata vanhaan ja hyväksi todettuun. "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää." Olen joskus kuullut sanottavan. Vaikka kesällä yksin treenaaminen ja salilla pumppaaminen sai aikaan hyvän olon ja mielen, täytyy todeta, että olen pohjimmiltani ryhmäliikkuja. Ryhmästä saa voimaa, lisätsemppiä ja energiaa ja tunti tulee vedettyä täysillä. Myöskin kevään toiminnallisen harjoittelun innostuksen jälkeen huomasin, kuinka kaipasinkaan tanssia elämääni. 

Tästä on kiva lähteä hyvällä mielellä uuteen viikkoon!

Elämä on hektistä, mutta kivaa

En osaa edes muotoilla tätä kaikkea sanoiksi mutta hei, olen vielä hengissä enkä ole unohtanut tätä blogia! Pahoitteluni tästä hiljaisuudesta. Lähiaikoina on tapahtunut paljon kaikenlaista, enkä oikein ole ehtinyt istahtaa rauhassa mietiskelemään ja kirjoittamaan. Joskus tekee hyvää ottaa vähän etäisyyttä.

Keilailu taukoni on ohi! Viime torstaina kokeilin keilaamista ensimmäistä kertaa, ja silloin se oli vielä tosi varovaista. Loppuviikosta sitten keilasin joka päivä vähän ja tuntuma kyllä parani koko ajan. En silti uskaltanut vielä kisata, sillä valmistautumisleirin ohjelma oli melko tiukka ja keilailua oli kokonaisuudessaa tosi paljon.

Tänään kävin jälkitarkastuksessa ja lääkärin mielestä toipuminen on tapahtunut ihan hyvin. Käsi on kuitenkin edelleen hieman arka, joten sain ohjeeksi pitää vielä harjoitus- ja kilpailumäärän noin 50-75 prosentissa normaalista määrästä. Millään en kyllä malttaisi odotella, kun rutiinia pitäisi tästä eteenpäin vain saada varmemmanksi.

Kesä oli ja meni, vaikka helteitä vielä riiittääkin. Olen silti tosi iloinen, että saan palata tavallaan normaalimpaan arkeen. Koko kesä meni pääosin treenatessa, vaikka keilaamista itsessään tuli melko vähän. Varmasti vähemmän kuin koskaan aiemmin. Koko viime kausi oli muutenkin niin rikkonainen, että huomaan kaipaavani tiivimpää tahtia.

Opintojen osalta ensi viikolla alkaakin jo ensimmäinen opetusperiodi ja minulle se tarkoittaa sitä, että pääsen aloittamaan ensimmäistä oikeaa tutkielmaani yliopistossa. Aloitan siis proseminaarin, jossa kirjoitetaan kandia. Jännittävää.

Viime viikkoina on tapahtunut niin paljon ja päivät ovat olleet pitkiä, etten ole enää varma pysynkö kohta itsekään enää mukana. Hauskaa on kuitenkin ollut ja olen nauttinut joka hetkestä. Niin keilailun parissa, kuin tuutoroinnissakin. On kivaa, että tulee syksy.

 

Syksy on innostuksen aikaa. Inspiroikaa muita ja inspiroitukaa.

Naps

Hyppään tankoon ja puristan sitä kaikin voimin. Yritän päästä mahdollisimman hitaasti alas, jotta oikeat lihakset tekisivät töitä. Kaksi ensimmäistä sarjaa menee yllättävän hyvin. Kolmaskin vielä sujuu. Aloitan neljännen sarjan. Yksi. Kaksi. Kolme. Nel...NAPS.

Viime sunnuntaina menin salille. Aloitin ihan rauhassa alkulämmittelyllä ja siinä kohtaa tuntui vielä ihan hyvältä lähteä tekemään treeniä. Ohjelmassa siis yläkroppa-päivä ja päivän pääliike leuaveto. Leuat ei vielä mene puhtaasti, joten negatiivisina (hyppään ylös ja jarrutan alas) tein. Noh, alkulämpän jälkeen oli edelleen hyvä fiilis ja aloitin sarjat 5x5. Neljännessä sarjassa tuli sitten kohtalon hetki ja alas tullessa oikeassa kyynärpäässä napsahti.

Tunnustelin siinä hetken, kipu helpotti ja siirryin jatkamaan treeniä muista liikkeistä. Seuraavana päivänä menin keilaamaan, enkä uskaltanut heittää kuin pari heittoa. Sen jälkeen kipu tuli takaisin ja paheni. Tiistaina kävin lääkärissä ja keskiviikkona magneettikuvassa. Kävi ilmi, että hauiksen kiinnityskohdan jänteessä on pieni vaurio ja turvotusta. Huh huh. Epäilys nimittäin oli, että jänne voisi olla poikki ja että joutuisin leikkaukseen.

MM-kilpailuihin valmistautumisen kannalta pieni takaisku, mutta säikäytti todella, että menikö tässä nyt koko kausi pilalle. Onneksi vamma ei ollutkaan niin paha. Keilailutaukoa pari kolme viikkoa. Kisakautta en ehtinyt aloittaa, joten radoille paluuta odotan innolla.  

Peruskuntokauden oli tarkoitus kestää elokuun puoleen väliin, mutta täytyy nyt jatkaa sinne asti ilman käsiä ja hieman rauhallisemmin. Hieman turhauttavaa, koska treenin painotus tosiaan oli yläkropassa. En voi treenata leuanvetoa, en voi punnertaa, en voi edes roikkua. Mutta voin juosta, kyykätä, venytellä, hieman joogata ja vaikka mielikuvaharjoitella.

Noh, jospa sitä oppisi vihdoin arvostamaan lihashuoltoa ja palautumista ja ymmärtäisi sen merkityksen. Joku syy sillekin on, että näin kävi. Jos ei koskaan yritä, niin ei saavuta mitään. Koskaan ei vaan voi tietää mitä tapahtuu. Maailma voi muuttua hetkessä. Loukkaantumiset kuuluvat urheilijan elämään, harva välttyy niiltä täysin.

Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan ja mutkia tulee matkaan. Jotenkin on tuntunut siltä, että MM-reissuun on vielä paljon aikaa. Oikeasti joulukuu tulee tosi nopeasti. Ei kai tässä muuta voi kuin antaa sen tulla.

Nyt yritän vielä nauttia kesästä sen minkä voin!

Kuin lapsi lelukaupassa

Kun keilaaja menee ostamaan uusia keilapalloja, on fiilis kutakuinkin sama kuin lapsella lelukaupassa. Ainakin minulla. Innostus uudesta välineestä lisää treenimotivaatiota, uutta palloa täytyy päästä heti kokeilemaan. Kyllä, keilailu on nykyisin välineurheilua. Edellisellä vuosituhannella saattoi pärjätä oikein hyvin yhdellä pallolla, mutta 2000-luvulla pallojen tuotannon, pallojen materiaalien, rataöljyjen ja ratamateriaalien muutosten vuoksi kilpakeilaaja tarvitsee niitä enemmän.

Palloni hankin Sport Bowling Finlandilta. http://www.sportbowlingfinland.fi/

Keskiviikkona kävin itse päivittämässä settini ihan kokonaan uusiksi, sillä vaihdon painavampaan palloon. "Lasten pallot" (kuten maajoukkuevalmentaja sanoi) eli 14 (6,4 kg) paunaiset saivat lentää romukoppaan ja tilalle siis pykälän verran painavammat 15 paunaiset (6,8 kg). Painoa tuli lisää huikeat 400 grammaa. Ei kuulosta ehkä kovin paljolta, mutta tällaista pientä tyttöä muutos hieman kauhistutti etukäteen. Nyt se on kuitenkin tehty, eikä paluuta vanhaan enää ole. Ensimmäisten kokeilujen perusteella vaikuttaa siltä, että selviän tästä ehjin nahoin enkä pian luultavasti edes huomaa eroa. 


Mukaan tarttui neljä uutta palloa sekä muovi eli paikkopallo. Kolme niistä ovat samoja palloja, joita minulla on ollut aiemmin, koska miksi vaihtaa hyväksi havaittuja välineitä. Setissä on tällä hetkellä siis:
Storm Marvel pearl
Storm Crux pearl
Columbia300 Freeze
Roto Grip Unhinged
Hammer Amp (tehtiin aiemmin kokeilupalloksi)
ja Eboniten muovi

Lahdessa käydessäni sain ihan positiivista palautetta siitä, miltä heittoni näytti. Kesätauko vielä näkyy ja pallon paino vaikuttaa hetken aikaa suoritukseen ihan varmasti. Peruskuntokausi kuitenkin jatkuu vielä elokuun puoleen väliin asti, että saan voimatason riittäväksi tukemaan muutosta. Silti tekisi vähän mieli jo kilpailemaan... Aika näyttää, kuinka käy.

Kesätreenejä

Kesä ja keilaajan peruskuntokausi. Tuntuu, että tällä hetkellä kiinnostaa enemmän muu treenaaminen kuin keilailu. Reilu kuukausi sitten tein ehdottomasti yhden elämäni parhaista päätöksistä: aloitin yhteistyön personal trainerin kanssa. Selvät tavoitteet ja sellainen henkilö, joka neuvoo ja potkii eteenpäin, saivat motivaation kasvamaan nopeasti. Jokaisen täytyy löytää oma tapansa liikkua. Urheilussa mukavuusalueelta täytyy tietenkin poistua, mutta mielestäni sen voi tehdä mielenkiintoisemmaksi.

Ennen salilla käyminen tuntui pakkopullalta ja enkä saanut siitä kunnolla tehoja irti. Ympäristön vaihdos ja uusi sali toivat paljon lisää motivaatiota. Esittelen sitä ehkä täällä myöhemmin. Olen ihan hurahtanut kehonpainoharjoitteluun. Ihan uskomatonta miten monipuolisesti omaa kehoa voi käyttää ja mitä kaikkia voikaan oppia. Esimerkiki erilaisia punnerruksia löytyy vaikka millä mitalla.  Voimatreeneihin kuuluu silti edelleen myös lisäpainoilla tehtäviä liikkeitä, kuten kyykkyjä, maastavetoja ja kahvakuulaliikkeitä. Pelkillä laitteilla ja painoilla pumppaamiseen en varmaan koskaan palaa, koska se ei vaan toiminut.

 

Omaan ohjelmaan kuuluu tällä hetkellä salitreeniä, lenkkeilyä, intervalleja, joogaa sekä muuta huoltavaa liikuntaa. Painotus on yläkropan ja käsien vahvistamisessa, mutta ohjelma on silti erittäin kokonaisvaltainen ja kuormittaa koko kehoa.

Onneksi on kesä ja treenejä voi tehdä myös ulkona! Pelkästään neljän seinän sisällä ei tarvitse päiviään viettää, kun käyttää vähän mielikuvitusta. Kivoja treenipaikkoja löytyy ulkoa paljon, kunhan vain uskaltautuu hyödyntämään niitä. Melkein missä vaan voi treenata!  

Suppailu eli Stand Up Paddling on ihanaa. Tänään pääsin toista kertaa elämässäni sup-laudalle ja olen ihan myyty. Se on rentoa ja mukavaa, eikä edes tunnu treeniltä. Suosittelen kaikkia lämpimästi kokeilemaan. Heh, Aurajoki ei tosin ole ehkä ihan paras paikka, mutta vettähän sekin vain on!

Halu uusien temppujen oppimiseen on kova. Ne motivoivat yrittämään uudestaan ja uudestaan, ja samalla kun oppii, niin kehittää myös kehonhallintaa. Tämä hartiaseisonta alkaa jo melko hyvin sujua, mutta siitä on vielä matkaa päällä- ja käsilläseisontaan! 

Keilailu olympialaisiin!

Nyt se on lähempänä kuin koskaan ennen! Nimittäin se, että keilailusta tulisi olympialaji. Muutamia vuosia sitten se oli vain kaukainen haave, joka tuntui aivan saavuttamattomalta. Kuviteltiin, että vasta monen vuosikymmenen tai vuosisadan jälkeen lastenlastenlapset voisivat joskus päästä kokemaan jotain niin hienoa. Jotkut eivät ehkä uskoneet sen tapahtuvan koskaan.

Tokion 2020 olympialaisiin valitaan x määrä uusia lajeja, ja keilailu on kahdeksan lajin joukossa tavoittelemassa sitä paikkaa! Käykäähän allekirjoittamassa vetoomus asian puolesta. Myös täällä voi äänestää keilailua.

Valinta olympialaisiin olisi suuri edistysaskel lajin näkyvyydelle ja arvostukselle, joten toivotaan, että se toteutuu!

WYC Hong Kong 2014